Takaiskuja TehoPaleolla

Nyt eletään jo kolmatta TehoPaleo -viikkoa, mutta palataanpa pikaisesti vielä kakkosviikon loppupuolelle.

Kaikki ei aina suju kuten Strömsössä, joten TehoPaleokin otti viime viikolla hieman iskua. Ateriakuvia ei tuolta ajalta ole (koska paleoliittista ateriointiakaan ei ollut), mutta tarjoilenpa tässä samalla muutamia otoksia näistä yli-ihanista veijareista, jotka kyllä liittyvät viime viikon tapahtumiin. Tai eivät oikeastaan. Kävin nimittäin täydentämässä pakastimen laatulihavarastoja luottolihantoimittajani luona. Olisin mielelläni käynyt tapaamassa “vanhoja tuttuja”, mutta valitettavasti he eivät halunneet tavata mua ja pysyivät visusti piilossa. Oli siis tyytyminen näiden “pikkuisten” seuraan. Aiheesta voi lukea lisää täältä.

Koska elämä TehoPaleolla on niin äärettömän helppoa, niin päätin lisätä hieman haastetta vaihtamalla TehoPaleon hetkeksi TehoPuhdistuksen kautta TehoPaastolle. Tosi Tehokasta! Eihän sitä ihminen nyt joka päivä ruokaa tarvitse! Syöminen kuormittaa ilmastoa ja kasvattaa hiilijalanjälkeä. Ja ties mitä! TehoPuhdistukseen kuului reilut 38 astetta kuumetta sekä vatsalaukun ja suoliston totaalityhjennys. Sitä voitanee kutsua kansanomaisemmin myös termillä vatsatauti, ja siihen olennaisena osana kuuluu luonnollisesti vuorokauden nestepaasto. Vai onko se nesteettömyyspaasto? Ruoasta, etenkin kiinteästä sellaisesta tulee mielellään pidäyttäytyä useammankin päivän. Edelleen, jokseenkin viikko ensioireiden jälkeen on ateriarytmi hieman hakusessa. Mutta paranemaan päin. Sekin.

Eikä siinä vielä kaikki! No ei tietystikään, koska ongelmat tuppaavat tipahtamaan taivaalta niskaan kaikki samaan aikaan.

Siinä vaiheessa kun nestemäinen ruoka alkoi jälleen pysyä sisällä ja maistua, niin rakas Wilfa potkaisi tyhjää. Jep, pirtelöiden valmistusprosessin olennainen osa hajosi roiskauttaen kookoskermat pitkin PaleoKeittiön seiniä. Sieltä sitä löytyy varmaan vieläkin. Wilfa lepäilee nyt hetken laakereilla uutta kannuosaa odottaessani. Onneksi 20 vuotta vanha Moulinex löytyi edelleen kaapista. Tosin siinäkin on oma kannuosa rikki, mutta sain Äipältä lainaksi vastaavan. Eihän se mikään Wilfa ole, mutta pyörittää kyllä pirtelöt tähän hätään.

Wilfasta vielä sen verran, että soitto maahantuojalle korjasi asian nopeasti ja ystävällisesti. Uusi kannu on tosiaan jo matkalla kotia kohti. Kyseessä oli valmistusvialliseen erään osunut kannu, joten uuden kanssa pitäisi elo jatkua entistä ehompana. Voin siis edelleen suositella Wilfaa tehokkaana tehosekoittimena, jossa hinta on sopivasti kohdallaan. Lisää plussaa annettakoon toimivasta asiakaspalvelusta. Kiitos vaan sinne! Edelleen uskallan pienen haaverin jälkeen haaveilla Wilfan mehupuristimesta =)

Ja jos siellä joku pohtii, että menikö mun siivousprojekti nyt keturalleen, niin ei mennyt. Tarkoitus ei tietystikään ollut suorittaa näin perusteellista puhdistusta, mutta TehoPaleon viitekehyksessä ollaan visusti pysytty. Hieman taudin jälkimainingeissa haikailin perjantaisuklaan perään, mutta siihenkin löytyi viikonloppuna lääkettä. Joka maistui. Hieman liiankin hyvin. Joten nyt pidättäydyn toistaiseksi myös siitä. TehoPaleollahan ei herkutella! Joka päivä. Tai tavallaan joo… ;)

Hold your horses! Paljastus tulossa! Aikanaan.

TehoPaleo30 – Ruokaa, ruokaa, enemmän ruokaa!

Puuuuuh! Tällä “kuurilla” ei ole toden totta tarvinnut nälästä kärsiä! Päinvastoin! Olin suunnitellut syöväni enemmän kuin napa pystyy tällä hetkellä vetämään. Sitä se teettää! Monipuolinen, ravinteikas, aito ruoka! Nytkin vatsa on niin täpösellään täysi, että päivän toinen pirtelö jäänee jälleen välistä. Taas.

Kyllä, kyllä! Palaan vielä Äitienpäivän suklaakakkuun, kunhan sivusto, jolta reseptin pöllin on jälleen pystyssä.

Sitä ennen “pieni” kuvakatsaus menneiden päivien aterioihin. Jos kuvaoksennus ällöttää, niin postauksen selaaminen kannattaa jättää tähän. Luvassa on liikaa kuvia ja liian vähän tekstiä.

Aamu alkaa kannullisella viherpirtelöä. Eihän se vihreältä näytä, mutta on se! Sekaan kipattu heraproteiini ja seesaminsiemenet vaan tekevät tepposia. Niin tämä on se ensimmäinen niistä päivän kahdesta pirtelöstä. Iltasella riittää puolisen litraa marjapirtelöä vallan mainiosti. Silloin kun sen kykenee kitaansa kippaamaan.

Tällä viikolla viherpirtelöstä on löytynyt paitsi voikukanlehtiä, niin myös poimulehtiä. Suoraan luonnosta. Tai takin taskusta ;)

Vähän ruokaisampi savulohisalaatti. Lautanen on syvä. Siihen mahtuu yksi pieni ruukkusalaatti ja puolikas isommasta. Halkaisija muuten skaalaimella mitattuna tasan 23 senttiä. Skaalain on edelleen tallessa arkkitehtiajoilta. Välillä sitä tarvitsee. Lautasten mittaukseen.

Vähän tylympää settiä eiliseltä. Keinovalo tekee kuvista tylyjä. Oli maukkaampaa kuin miltä tylyissä kuvissa näyttää. Viimeiset jauhelihapihvit ja kukkakaali-porkkana-varhaiskaalihöystöä. Ylikypsää. Taas =D

Pihvi ei ollut ylikypsä. Se oli alikypsää ja sisältä kauniin vaaleanpunaista.

Välillä on pärjättävä vähemmällä. Silloin kun ei halua lähteä kauppaan ennen kuin jääkaappi on tyhjä. Jämillä meni tämä lounas. Mutta hyvin sillä iltaan saakka eli =)

Ja sitten taloon tuli varhaiskaali! Ja kaalipata! Ilman riisiä, smetanaa, vaahterasiirappia ja puolukkahilloa. Meiramia ja kookosmaitoa sai sentään sekaan laittaa. Tällä mennään tämä viikko.

Alla syyllinen tämän hetken täyteläiseen oloon. Edelleen ruokaisamman puoleinen salaatti. Samalta syvältä 23 sentin lautaselta. Päällä itse tehtyä salaatinkastiketta; kirpakkaa limeä inkiväärillä, cayennella ja persiljalla terästettynä.

KATKARAPU-TONNIKALASALAATTI MANGOLLA JA KANANMUNALLA

• puolikas ruukkusalaatti
• ~10 cm kurkkua
• 1/2 avokado
• syöntikypsää mangoa
• 100 g katkarapuja
• puoli purkkia vaaleaa tonnikalaa
• kotikananmuna
• salaattisiemensekotusta
• kapriksia

Say Yes to No.

Tämä on ehkä paras koskaan tekemäni investointi! Vai mitä sanotte? Eroon huolista, stressistä, unettomuudesta, uteliaista sukulaisista, äänekkäistä naapureista, liukkaista teistä ja vielä hyttysistäkin! Kolmellatoista eurolla! Sanoisin, että melko hyvä kauppa ;)

Ja sitten Äitienpäivä. Joka tietysti osui tiukasti sokerit, jauhot ja kermat eliminoivalle TehoPaleolle. Mutta siitäkin selvittiin. Kutakuinkin kunnialla. Nimittäin… kuka arvaa millä?! Ne, jotka tietävät pitävät tietysti suuren salaisuuden vielä toistaiseksi itsellään =)

Huomenissa suuren salaisuuden paljastus mitään salaamatta ja lisää juttua Äitienpäivästä TehoPaleolla.

---

Loppuun vielä viimeinen kuulutus TehoPaleo30 -siivousryhmästä kiinnostuneille! Muutama päivä on vielä aikaa ilmoittautua mukaan tehokkaaseen ryhmään! Seuraavaa mahdollisuutta ei ehkä tule. Tai jos tulee, niin aikaisintaan syksyllä 2013. Tartu mahdollisuuteen! Perjantaina jatkamme lopullisesti lukittujen ovien takana. Lisätietoja klikkaamalla kuvaa!

TehoPaleo30 – Viides päivä sucks!

30 päivän matkani TehoPaleon puhdistaviin syövereihin oli edennyt eilen jo viidenteen päivään. Valitettavasti viides päivä ei ollut ihan sitä, mitä ajattelin tai toivoin sen olevan. Se selvisi jo heti aamusta silmät avattuani. Koska ne eivät meinanneet yksinkertaisesti aueta. Syy ei ollut unissa.

Mutta näin tämä homma menee! Yksi päivä yhtä ja toinen toista!

Kolmas ja neljäs päivä toivat mukanaan ihanan keveyden kehoon. Ja duracell -paristot tuli asennettua siinä sivussa; paljon energiaa, terävä ja pirteä mieli. Lääkäri olisi todennäköisesti diagnosoinut maaniseksi ja lyönyt purkin rauhoittavia käteen.

Missä syy? Voisin väittää, että puhtaassa, ravinteikkaassa ruoassa tietysti! En kuitenkaan väitä. Koska en tiedä. Syy saattaa löytyä myös viime päivinä hartaudella tankkaamastani luonnon D-vitamiinista. Tai ihan vaan auringonvalosta. Ehkä maadoittumisesta? Hyvistä ajatuksista? Metsälenkeistä? Kivasta tekemisestä? Ihanista ihmisistä? Parhaista karvanaamoista? Tai josko sittenkin… kaikista näistä ja monesta muusta tekijästä, joita en osaa edes ajatella.

Noh, se oli kolmannen ja neljännen päivän ihanuutta. Viides toi yllätyksen. Ja ei, se ei ollut piristävä yllätys. Se oli väsyttävä yllätys. Sellainen mukava pieni nesteturvotus, että luulin talven palanneen. Ja toppavaatteet pakkasten perässä; michelinmies tässä hei! Turvotus tuo melkeinpä aina mukanaan myös hitauden ja väsymyksen, johon ei auta nukkuminen. Niillä mentiin eilinen. Hitaalla.

Ja hopskeikkaa! Tänään on taas turvotus tiessään, silmät aukenivat kevyesti ja ainakin päivä tähän saakka on sujunut energisissä merkeissä. Kiva! Me likes <3

Jos eilinen alkoi jo heti aamusta tahmeasti, niin eipä loppupäiväkään sujunut ihan niinkuin Strömsössä. Olin suunnitellut meneväni heti aamusta kauppaan, mutta suunnitelmiin tuli äkillinen muutos. Joka tietysti tarkoitti myös melko autiota jääkaappia. Päivän ensimmäinen ateria (kiinteä) tuli siis riivittyä kasaan jämistä, joita sattui löytymään. Lautaselle lappasin köyhän emännän eväät…

• miniavokado (luomu)
• kurkkua
• cantaloupe -melonia
• valkosipulihapankaalia (luomu)
• 2 paistettua kotikananmunaa

Hyvin tällä pärjättiin!

Toiseen ateriaan olin jo ehtinyt käydä hakemassa jääkaappiin täydennystä. Jos ei sitä vielä tässä vaiheessa olisi tehty, niin ei olisi tarvinnut tehdäkään. Nimittäin kun mä alan kokkaamaan illallista, alkavat myös kaupat sulkea ovensa.

Eikä tämäkään sitten loppujen lopuksi sujunut ihan Strömsön tapaan. Kiireessä unohdin jauhelihapihveistä sipulin. Miltä maistuu jauhelihapihvi ilman sipulia?! Ei ainakaan sipulille. Ja kävipä siinä sitten vielä niin, että multitaskatessani unohdin kasvikset liian kauaksi kattilaan. Tuloksena ylikypsää mössöä. Ihan maukasta kylläkin. Itse asiassa liiankin maukasta, sillä ajattelin tästä riittävän kolmeen annokseen. No ei riitä kuin kahteen. Koska santsasin. Puoli kiloa kasviksia päivässä taitaa tarkoittaa kohdallani vähintään puolta kiloa ATERIALLA. Ei se huono ole. Mutta kallista se on.

Jauhelihapihvit menivät jokseenkin tällä, tutulla, vanhalla kaavalla ja parsakaali-kukkakaali-porkkanahöystöä palan painikkeeksi. Mukana tällä kertaa ryhmäläisen vinkistä myös valkosipuli. Ja voin tilalla tirisee nyt tämän 30 päivän ajan kookosöljy.

Juuri nyt

Juuri nyt istun kalliolla kukkulalla. Kasvot kohti aurinkoa, ylävartalo puolipaljaana ja paljaat varpaat vasten ikivanhaa, karheaa kiveä. Tankkaan D-vitamiinia ja kauan kadoksissa ollutta aurinkoenergiaa.

Puut poksuvat ympärillä kuin popcornit kattilassa. Miksi? En tiedä. Ehkä ne kasvavat ulos kuorestaan.

Hentoisen harsopilven takaa paistava aurinko tuntuu ajoittain jopa polttavalta paljasta ihoa vasten. Vieno tuuli puhaltaa viilentävästi selkäni takaa. Se tuntuu kerrankin mukavalta.

Viime vuoden lakastuneet heinät heiluvat hennosti tuulessa. Niiden lomasta pistää esiin pieniä vihreitä piikkejä.

Edessäni kasvaa tukko voikukanlehtiä. Ajattelin kaapata ne lähtiessä mukaani päivän viherpirtelöön.

Muurahaiset purevat paljaita varpaita ja kiipeävät valloitusretkellään pitkin sääriäni. En voi kuin ihailla niiden vakaata itseluottamusta. Joku suriseva sujahtaa korvan ohi. Menee läheltä, mutta ei törmää.

Mieli ja sielu lepäävät. Kehokin. Täydellinen hetki, jonka halusin kirjata muistiin. Huonompien hetkien varalle.

Ainiin, olen siis lenkillä =D